Kuun vaihteessa huomattiin kun Rommi enimmäkseen piilotteli puruluita ja keskittyi enemmänkin leikkimiseen palloilla ja pehmoleluilla. Jatkuvasti oli verta milloin missäkin lelussa ja hampaita löytyi lattialta. Maitohampaat ovat tippuneet pois ja uusi hieno purukalusto on tullut tilalle.

Hampaiden vaihtumisen jälkeen puruluut onkin kiinnostaneet taas enemmän. Välillä Rommi keskittyykin reiluksi puoleksi tunniksi – tunniksi yksinään syömään jotakin puruluuta lattialle.

Tiistai (6.3) iltana huomattiin Rommin ontuvan toista etutassuaan.  Tutkittiin anturat ja varpaan välit huolella, eikä löydetty mitään tavallisesta poikkeavaa. Seurailtiin Rommin menemistä, eikä annettu sen hyppiä, juosta eikä leikkiä kovinkaan paljoa.

Tassu ei kuitenkaan ole kosketusarka, Rommi varaa sille painoa. Leikkii ja juoksee kotona pallon perässä ihan normaalisti ja on muutenkin täysin normaali oma iloinen ja aktiivinen itsensä.

Seuraavana aamuna soitettiin asiasta Rommin kasvattajalle ja hän neuvoi tarkkailemaan ja hieromaan tassua. Kerrottiin Rommin käyttäytymisestä ja kasvattajan arvion perusteella mitään välitöntä vaaraa ei ole, eikä eläinlääkärille tarvitse ainakaan heti varata aikaa. Kasvattaja neuvoi myös vähentämään pidempiä lenkkejä, aktiivista leikkimistä eikä Rommi saisi juosta kovinkaan paljoa. * Pidä sitten Rommi paikoillaan, haastavaa tulee olemaan! :D *

Rommi suorastaan tylsistyi, kun otettiin siltä aktiiviset lelut pois, eikä enään saanutkaan juosta lelu suussa pallon perässä. Ihmetteli, kun ei enään käveltykään pitkiä lenkkejä.  Selitä sitten koiralle miksi näin ei saa tehdä, että se ymmärtäisikin jotain. Oli surkeaa katsoa Rommia kun se ei ymmärtänyt mistä oli kyse.  Mutta onneksi Rommi osasi olla hauska myös ilman sen lemppari leluja ja meillä oli mukavaa yhdessä muutenkin.

Viikon edetessä tassu alkoi voimaan paremmin, ontuminen vähentyi huomattavasti. Annettiin Rommille pallo ja sen kanssa saikin touhuilla itsekseen. Meidän Rommi rakastaa palloja yli kaiken.

Perjantaina (9.3) emme juurikaan enään huomanneet ontumista tai ontuminen näkyy enemmänkin jos Rommi herää tai makaa pidemmän aikaa paikallaan. Lisäsimme päiviin vähän pidempiä lenkkejä ja leikimme enemmän Rommin kanssa normaaliin tapaan.

Lauantaina (10.3) kävelimme ”mummolaan”, eikä Rommi mielestämme enään onnu tassuaan. Meidän ei siis tarvitse kantaa enään suurta huolta meidän pojasta.  Elämme toki vielä vähän varovaisemmin, mutta emme kiellä Rommilta enään lenkkeilyä emmekä leikkimistä pallon kanssa juoksennellen.

Rommi on ruvennut lenkeillä enemmän nuuskimaan, joka paikka pitäisi saada nuuskuttaa ja kaikki kiinnostaa. Jokainen vastaantulija pitäisi saada moikata tms.. Välillä on meidän meneminen hitaamman puoleista. Mutta toisinaan on mukava tehdä lenkkejä Rommin tahtiin.

Nyt on pari päivää ollut loskakelejä ja Rommi etsii kaikkein kuivimmat reitit lumipenkoissa kävellen. Sitä ei yhtään huvita mennä kastelemaan tassujaan loskaan. :D

Meillä oli jo huoli jos tuleva talvilomani menisi piloille, eikä päästäisikään nauttimaan Vuokatin reissusta täysin rinnoin viikolla 13. Onneks siihen on vielä aikaa, niin Rommi ehtii hyvin "parantaa" tassunsa kuntoon.

Loppuun vielä hyvä kuva Rommista ja sen muista musta-valkoisista ystävistään.

Missä Rommi?! :D