24.12.2011

Aatto aamu alkoi normaaliin tapaan aikaisin. Joten ehdittiin hyvin touhuilla kotosalla kaikenlaista ennen Rommin ensimmäistä kunnon kyläilyreissua, kun oltiin yökin poissa kotoa. 11:00 aikaan isäni haki meidän autolla heidän luokseeen, jossa meitä odotti äitini, sisarukseni ja Lilli. Lilli oli innokkaana heti ovella vastassa ja kaveruksethan lähtivät heti innokkaasti leikkimään. Välillä leikki näytti ihmisen silmään hieman "rajulta", mutta silti kummankin koirulin häntä heilui kokoajan. Kaverukset jaksoivat reilun kaksi tuntia yhteen menoon riehua, kunnes meno vähän rauhoittui.

Leikin touhuissa

Rommi tykkäsi repiä Lilliä poski karvoista, eikä Lilli kovin terhakkaasti meidän innostunutta pojua kieltänyt. Kaverukset leikkivät, pyörivät ja painivat lattialla. Välillä jano yllätti ja sama kuppikin jaettiin. Ainoastaan Rommi kävi yksikseen ulkona ja omassa rauhassaan syömässä. Ruoan mukana Rommi sai myös pienen palan tuoresuolattua kinkkua maistiaiseksi. :P

Tässä jo "vähän" rauhoituttiin, kunnes toinen nousi ja tohina jatkui jälleen...

Keittiöstä taisi tässä vaiheessa tulla jo ruoan tuoksuja koirulien nenuihin ja katseekin meni sinne suuntaan.

Me aikuiset kun ruvettiin syömään, niin koirulit väsähtivät pitkän riehumisen jälkeen unille saman kaapin alle

Ilta meni mukavassa seurassa lautapelejä pelaten ja kaverusten touhuamista seuraten.  Yöllä käveltiin Rommin kanssa siskon kämpille nukkumaan. Alkuun Rommi oli levoton ja luultavasti hieman nälkäinen vaikka kaikki päivän ateriat olikin syöty. Tosin koiruudet kuluttivat niin paljon energiaa touhuillaan, että oisi voinut hyvin antaa enemmän ruokaakin. Syötiin sitten ennen nukkumaan menoa vähän papanoita kuiviltaan ja hörpittiin vettä perään.. sai Rommi pahimman nälän kuriin ja jaksoi nukkua aamuun asti.

Seuraavana päivänä ennen sateiden alkamista käveltiin Rommin kanssa pikkaisen pidempi aamupäivälenkki. Meidän poika osaa KYLLÄ niin NÄTISTI kävellä hihnassaan. Ei ole sellaista poukkoilua tien toiselta laidalta toiseen laitaan havaittavissa ollenkaan. Mikä on kyllä hyvä juttu. Saamme Rommista varmasti mukavan lenkkiseuran, heti kun hän jaksaa kävellä pidempiä matkoja.

Puolen päivän jälkeen lähdettiin takaisin vanhempieni luokse, jossa koirulit jatkoivat jälleen riehumista. Tosin meno oli jo paljon rauhallisempaa. Välillä kaverukset leikkivät samoilla leluilla ja juoksivat ympäri asuntoa. Toisella hetkellä nukuttiin taas vierekkäin.

Illalla tultiin Rommin kanssa taksilla kotiin.

Rommi onnistui sulattamaan monien sydämet joulupyhien aikaan.